Etappi 8

Alku päivän etapilla ja Trans Alpin viimeisellä etapilla oli 10 km neutraalia alamäkeä. Oli todella kylmä keli alamäessä. Ensimmäistä kertaa vuoden Trans Alpissa olin aivan kohmeessa kylmästä, mutta hyvin pian kun poljettiin ensimmäiseen ylämäkeen tuli uudestaan lämmin olo.
Poljettiin ylös aivan maximi vauhtia jotta saisimme hieman eroa kilpakumppanehin. Halusimme saada hiukan aikaeroa jos sattuisi jotain alamäessä. Lisäksi ei tarvinnut ajaa täyttä vauhtia alamäessä, emme halunneet ajaa riskirajoilla tänään. Kaikki meni hyvin ja suunnitelmien mukaan tänään.

Ajoimme sopivan kokoisessa ryhmässä jossa oli meille sopiva vauhti. Olin vähän peloissani ennen viimeistä alamäkeä. Se oli hyvin kivinen ja tekninen alamäki. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja turvallisesti ja viimeiset 5 km poljettiin tasaissessa maastossa kohti maalia.
Tämä on ollut kova ja haastava viikko. Nyt tarvitsen muutaman päivän lepoa ja palautusta kisan rasituksista.

Etappi 7

Vihdoin helpompi etappi. Uskomatonta kuinka paljon parempi olo on kun ajettu hiljempaa.  Heti alusta lähtien päätimme ajaa hiljempaa tanään. Milena oli väsynyt kun on joutunut ajamaan meitä kiinni useita päiviä. Itse olin väsynyt kun olen joutunut polkemaan täysillä useita päiviä jotta Milena ja Heiko eivät saisi meitä kiinni.
Tämän päivän etappi oli lyhyt, mutta paljon asioita tapahtui päivän aikana. Pyörästäni irtosi pedaali ensimmäisen alamäen jälkeen. Onneksi se tapahtui tasaisella osalla rataa. Daniel ja myös Heiko pysähtyivät auttamaan. He saivat pyöräni kuntoon ja toivat minut takaisin ryhmään jossa olimme ennen tapausta. Suuri kiitos Heikolle! Ei todella ollut hänen vastuullaan auttaa minua, mutta hän teki niin.
Pisin nousu tänään oli jopa lähes 2200 metriä. Ajoimme nousua hitaasti ylös, mutta välillä se oli niin jyrkkää että oli mahdotonta ajaa ja säästää energiaa.
Viimeisessä alamäessä kärsin sitten rengasrikon. Oli naula renkaassa! Todella huonoa onnea, mutta molemmat sekajoukkueet pysähtyivät ja odottivat meitä. Ne osoittivat todellista urheiluhenkeä! Kiitos molemmat joukkueet!
Viimeiset 50 metriä kilpailusta oli sitten todella dramaattista. Meidän eteen ilmestyi yhtäkkiä auto. Tämä auto kääntyi oikealle ja suoraan Janen ja Marcuksen eteen jotka melkein osuivat siihen. Onneksi mitään ei tapahtunut! Miesten ryhmässä tapahtui samanlainen juttu ja valitettavasti seuraukset olivat paljon pahemmat. Sveitsin joukkueen Bixx törmäsi autoon ja hänet jouduttiin kuljettamaan sairaalaan jatkohoitoihin.
Trans Alp on erillainen etappi kisa jossa on paljon tapahtumia ja jotkut niistä ovat hyvinkin dramaattisia. Joskus minusta tuntuu että kisa on aivan liian vaarallinen. On joukkueita jotka  taistelevat voitosta ja etapin reitit eivät ole suljettu yleiseltä liikenteeltä. Se on vain hullua toimintaa! Hämmästyttävää että mitään todella pahaa ja ikävää ole tapahtunut tähän asti. Toivottavasti mitään pahaa ei tapahdu ennen kuin asialle tehdään jotakin muutoksia. Järjestäjien tulisi todella istua alas ja miettiä vakavasti asioita jotka liityvät turvallisuus kysymyksiin. Mielestäni meidän pyöräilijöitten tulisi protestoida ja pakottaa kisan järjestäjien paneutumaan turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin.

Etappi 6

Tämän päivän etappi ei ollut helppo. Paljon kiipeilyä vuoristossa ja melko paljon reitti kulki polkuja pitkin. Kun on ajanut 6 päivää kilpa ja ollut kovilla koko ajan huomaan että reaktioaika pitenee koko ajan, etappikisa kun vie voimia ja myös keskittymiskyky heikenee sitämyötä. Tämä tarkoittaa sitä että pyrimme välttämään riskien ottoa niin paljon kuin se on mahdollista. Päivän etappi oli hyvin kivinen, niin ala kuin ylämäet. Tänään näimme monien joukkueen kärsineen rengasrikon.
Viimeinen 20 km oli tasaista ja nopeaa maastoa. Onnistuin pitämään meidät ryhmässä jossa oli miehiä, ja vauhti oli kovaa. Onneksi pystyin kärsimmään kovat nousut ilman että annoin periksi ennen tasaista loppuosuutta. Meillä oli vahva vastatuuli koko päivän ja jouduin tekemään hartiavoimin työtä jotta pysyisin peesissä ja ryhmän mukana. Daniel oli myös niin kannustava taas kerran. On rankkaa olla se heikompi osapuoli tiimissä mutta Danielin kanssa sekin tuntuu helpommalta. Hän ei koskaan painosta minua tai halua että ajaisin nopeammin, mikä on erittäin tärkeää.
Huomenna on lyhyt, mutta erittäin vaikea etappi. Paljon jyrkkiä nousuja tulee meitä vastaan. Toivon, että jalat ovat valmiit huomenna, tällä hetkellä ne ovat erittäin väsyneitä.

Etappi 5

Olen niin väsynyt! Meillä oli myöhäinen aamiainen, koska hotelli kieltäytyi tarjoamasta meille aamiaista aikaisemmin. Aamiaisen syöminen kl. 7.30 on vähän liian myöhään kun etapin lähtö on kello 9. Tunsin aamiaisen vatsassani ensimmäisessä ylämäessä ja olo ei ollut hyvä. Jane Nuessli polki aivan meidän edessä  ensimmäisen tunnin aikana ja yritimme saada ne kiinni. Inhoan yrittää polkea kiinni irtiottoa, varsinkin kun on vaikeata ja olo ei ole paras. Oli tosi raskasta.
Seuraavaksi ajoimme ylös tietä joka oli täynnä irtonaisia kiviä. Vieläkin oli paha olo mutta pyöräily sujui jo paremmin.
Alamäessä minulta meni rengas rikki. Ajattelin koko ajan alusta alkaen, että tänään ei ole oikea päivä joutua mekaanisiin ongelmiin. Ei muuta kuin nopeasti uusi sisäkumi kiekkoon ja jatkoimme matkaa. Ajoimme kiinni Janen ja hänen kilpa kumppaninsa samassa alamäessä. Varmmanikin pistin aivoni hyllylle vähäksi aikaa koska tulimme niin vauhdilla alas vuorta.
Kun aloimme kiivetä Mortiroloa olimme 3minuuttia ja 20 sekuntia Milenaa ja Heikoa perässä. Poljin niin kovaa kuin ikinä pystyin koska halusimme ajaa ne väkisin kiinni. Meni noin 5 km ja olimme saavuttaneet heidät.
Loppuosuuden ajoimmekin yhdessä maaliin saakka.
Toivottavasti huomenna ei ole näin hankala päivä. Nyt pitää vain toivoa että palaudun hyvin ennekuin huomispäivän etappi alkaa.

Etappi 4

Tulimme maaliin Livignoon tänään. Tämän päivän etappi ei ollut helppoa, mutta tunsin ylämäet ja vuoret entuudestaan ja se auttoi minua paljon. Tiesin missä oli tärkeää säästää energiaa ja pystyimme ajamaan maaliin kuluttamatta kaikkia energia varastoja tyhiksi.
Meidän taktiikka oli tänään ottaa rauhallisesti etapin aluksi. Poljimme ylös ensimmäistä  laaksoa mukavaa ja sopivan reipasta vauhtia. Milena ja Heiko saivat meidät kiinni ensimmäisessä alamäeässä ja jatkoimme heidän kanssaan etappia eteenpäin.
Toisessa pitkässä vuoristo ylämäessä Milenalle tuli hankaluuksia ja saimme revittyä eroa heihin mikä sitten kasvoi vähän koko ajan.

Tuntui hyvältä tänään ja etappi ei myöskään tuntunut pahalta. Huomenna tulee kuitenkin olemaan kova ja hankala päivä! Aiomme tulla ylös Mortirolo vuorta joka myös on tunnettu Giro d’Italian etapeista. Tulee olemaan jännittävä ja haasteinen päivä!

Etappi 3

Meillä on tosi hyvä hotelli täällä Scuolissa. Tiedän myös että ruoka on mitä parasta täällä. Scuol on tunnettu siitä että he pitävät hyvää huolta Trans-Alp pyöräilijöistä.

Tänään halusimme polkea kevyempää vauhtia jotta voisimme antaa mahdollisuuden kehon palautua rasitukesta paremmin. Tiesin myös entuudestaan että kiipeäminen Idjoch vuorelle on haastavaa kevyemmässkin vauhdissa. Niinpä ensimmäisen kerran tässä kilpailussa käytin pienintä keskiöratasta jotta voisin pitää kadenssin korkeana koko nousun ajan. Pyörä ja jalat toimivat ja nousu sujui mallikkaasti. Olimme ensimmäinen sekajoukkue vuoren huipulla ja pysähdyimme  hetkeksi laittamaan tuuliliivin päälle ennenkuin lähdimme alamäkeen. Se oli hyvä päätös, koska se oli melko kylmää 2700 metrin korkeudessa. Kun toinen nousu alkoi huomasimme Milenan ja Heikon vain puoli minuuttia takanamme.

Määrään hyvin pitkälle vauhdin meidän joukkuessa ja yritin tehdä parhaani jotta pysyisimme mukana ryhmässä jossa oli  joitakin muita joukkueita. Tunsin viimeiset 30 km etapista entuudestaan ja tiesin että olisi hyötyä olla mukana porukassa. Alamäen jälkeen olimme ryhmänä jossa oli mukana joukkue Norjasta. Välillä  minulle tuotti vaikeuksia pienemmät ylämäet ja sain tosissani taistella jotta en jäisi jälkeen pyöräilijä ryhmästä jossa olimme mukana. Kokemukseni maantiepyöräilystä auttavat minua paljon porukassa ajettaessa.
Nyt aion tutkia ja paneutua huomiseen etappiin ja sen profiiliin. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää, niin minun ei tarvitse kohdata ikäviä yllätyksiä myöhemmässä vaiheessa kuin odottamaton 20% jyrkkä nousu.

Etappi 2

On niin luksusta kisailla sekajoukkuessa. En tarvitse koskaan olla edessä, saan olla rullilla koko ajan ja ajaa peesissä. Välillä on käynyt mielessä että se on varmasti rankkaa Daniella kun koko ajan joutuu taistella tuulta vastaan. Varsinkin tänään hänellä oli varmaan raskas päivä kun poljimme kahdestaan melkein koko ajan. Hän ei koskaan valita vaikka olen melko hidas alamäissä. Hän aina muistuttaa minua että on tärkeätä syödä ja juoda hyvin säännöllisin väliajoin. Hienoa! Yhteistyömme toimii hyvin ja Daniel helpottaa kovasti minun ajoa etapeilla.
Maalissa Andrealla ja hänen miehellään on lounas valmiina meille. Mahtava palvelu! Suuri kiitos heille! Ruoka on niin herkullista. Odotan jo innolla huomista lounasta etapin maalissa.
Nyt aion rentoutua ja katsella Saksan mestaruuskisoja yleisurheilussa televisiosta. Täydellinen ohjelma ennen päivällistä ja palkintojen jakoja.

Transalp, etappi 1

Tunsin entuudestaan tämän päivän etapin. Kaksi vuotta sitten kilpailin Alison Sydor kanssa ja eksyimme toisistamme puolessa välissä etappia. Joku oli siirtänyt etappimerkkejä ja puolet pyöräilijöistä eksyivät tai menettivät yhteyden kilpakumppaniinsa. Tänä vuonna osallistun mixed-luokkaan minun tallikaverini Daniel Gathofin kanssa, koska hyvä ystäväni Alison valitettavasti lopetti pyöräilijän uransa. (Alison, kaipaan sinua!). Ylämäessä minä määrään vauhtimme ja tasamaastossa yritän säästää niin paljon energiaa kuin mahdollista peesaamalla. Se ei ole aina helppo ajaa ryhmässä jossa on vahvoja miehiä, etenkin lyhyet ylämäet ovat tosi raskaita minulle. Etapista tosin tulee helpompi jos pysyy mukana porukassa.

Voitimme ensimmäisen etapin ja johdamme vähän yli 5 minuuttia. Rothaus Cube, jossa ajavat Milena Landtwing ja Heiko Gutmann, ovat toisella sijalla. Tänä vuonna näyttää olevan oikeudenmukainen taistelu voitosta. Sekä Milena ja minä vastustamme ”vetämistä ja työntämistä” mikä oli hyvin yleistä sekajoukkueiden keskuudessa ennen. Mies kovin usein veti ja työnsi naista eteenpäin ja jotkut parit jopa käyttivät köysiä apunaan jotta pääsisivät nopemmin eteenpäin! (Ennen kisaa olin hieman peloissani että kilpailussa käytettäisiin tällaisia vippaskonsteja.)

Nyt yritän nukkua vähän ennen päivän hierontaa. Tiimimme henkilökunta pitää hyvää huolta meistä pyöräilijästä. Meidän annetaan täysin keskittyä pyöräilyyn.

Etappi 3 Pfronten – Sonthofen

Istun autossa ja olen matkalla takaisin kotiin. En päässyt kolmannen etapin maaliin. Kun toinen mäki oli ajettu jouduin alamäessä kolariin. Olin kolmannella sijalla tämän sattuessa. Pyöräilijä edessäni ajoi nurin. Pidän yleensä muutaman metrin turvaväliä edessä olevaan pyöräilijään jotta minulla olisi aikaa reagoida jos jotain tapahtuu. Tällä kertaa muutaman metri ei auttanut. Pyöräilijä edessäni kaatui ja hänen pyöränsä lensi tielle . En pystynyt välttämään kolaria. Muutama muu kisailija ajoi samaan kasaan ja myös Elisabeth Brandau kaatui.

Nousin ylös ja huomasin että vasen polvi oli hiukan kipeä. Olin ajanut nurin, mutta verta ei näkyvissä, joten kaikki hyvin ajattelin. Elisabethilla näytti olevan joitakin ongelmia hänen polkupyöränsä kanssa. En halunnut jatkaa ennen kuin hän sai pyöränsä takaisin kuntoon, se olisi ollut epäurhelijamaista. Odotin Elisabethia kun hän tarkasti hänen takapyöränsä jonka aikana ehdin tarkistaa oman jalkani kunnon. Muutuin hysteeriseksi kuin näin kuinka pitkä ja syvä haava minun oikeassa pohkeessa oli. Jan, Team Texpa Simplonista, tuli luokseni ja pyysi minua asettumaan selälleni makuulle ja yritti rauhoittaa minua. Elisabethilla oli ensiapu pakkaus mukana ja he tekivät tarvikkeista siteen pohkeeni ympärille. Huomasin jonkin ajan kuluttua kun muutama muu nais kilpailijat ohittivat meidät. Ei kovin urrheilijamaista toimintaa ohittaa johtajan paidassa olevaa joka on auttamassa avuntarpeessa olevaa kanssakilpailijaa. Pyysin Elisabethia jatkamaan kisaa. Elisabethilta hieno ele auttaa minua ja antaa minulle ensiapua. En koskaan unohda sitä!

Eräs toinen pyöräilijä, Falk, polki takaisin ylös hakemaan apua. Jan jäi hoitamaan minua ja pian oli kaksi ensihoitajaa paikan päällä. Ne saapuivat moottoripyörillä ja pistivät minut tiputukseen. Nyt minun täytyi sitten odottaa helikopterikuljetusta sairaalaan. Helkopteri saapui, mutta ei ollut tilaa laskeutua. Minut siirrettiin jonkinlaiseen laukkuun ja vähän ajan päästä lejuin ilmassa helikopterin alapuolella. Olin todella peloissani mutta luotin kyllä täysin näihin ihmisiin joidenka työ on pelastaa ihmisiä. Oloa helpotti kuin pääsin helikopterin sisälle eikä enää tarvinnut silmäillä ylöspäin ja tuijoittaa pyöriviä roottoreita.

Sairaalassa minut laitettiin röntgeniin ja tarkastettiin että ei ollut mitään murtumia sen jälkeen haava sidottiin tikeillä umpeen.

Olen melko tyhjä päässäni tällä hetkellä. Tämä kokemus oli erittäin rankka! En koskaan unohda näitä ihmisiä jotka olivat paikan päällä minun kanssani ja auttoivat minua. Se oli kova hetki, koska en tiennyt miten pahasti olin loukkaantunut. Uskomaton tunne saada apua ja turvaa erämaassa, kaukana vuoristossa. En tule koskaan unohtamaan näitä ihmisiä jotka puhuivat minulle, pitivät kädestä kiinni ja yrittivät rauhoittaa minua ja olivat läsna tässä dramaattisessa hetkessä. Kiitos!

Etappi 2 Lermoos-Pfronten

Rankkasadetta aamulla, mutta 10 minuuttia ennen kisaa sade lakkasi. Ihme tapahtui! Päivän etappia oli hiukan muutettu koska oli satanut niin paljon viimeiset 48 tuntia.

Vauhti oli kovaa heti alusta. Ei niin paljon vaativia ja jyrkkiä mäkiä tänään. Se tuntuu sopivan minulle paremmin nyt kun minulla on kipeä jalka, on jotenkin helpompi palautua ja pitää korkeata kadenssia jaloissa. Kipää tekee matkanteko mutta jotenkin pystyin pysymään mukana samassa ryhmässä jossa oli myös Elisabeth Brandau.

Vauhti oli kovaa koko ajan. Sain polkea maximivauhtiani koko ajan, mutta halusin testata itseäni ja katsoa kuinka hyvin Elisabeth kestää kovaa vauhtia. Hän ei hiljentänyt vauhtia missään vaiheessa. Hän on vahva pyöräiljä ja on ansainnut voittonsa etapilla.

Valitettavasti jäi kuitenkin hapan maku päivän etapista. Hän sai järjestäjiltä varoituksen koska hänellä oli mukana miespuolisia apuajajia. Hävisin 3 minuuttia hänelle vimeisessä alamäessä joka oli 15 km pitkä. Jouduin taistelmaan yksin, mittari näytti 48 km/h ja hän pystyi helposti ajamaan muitten peesissä maaliin. En myöskään pitänyt siitä että hänen apuajajat kantoivat hänen juomapulloja. Olisivatpa antaneet juomaa hänelle selkäni takana jotta olisin päässyt näkemästä sitä silmieni edessä?

Hän on tosi vahva pyöräilijä ja pystyy varmasti voittamaan ilman ulkopuolista apua.Toivottavsti hän oppii jonain päivänä. Hän on ajanut kilpaa monta vuotta ja säännöt pitäisi olla tässä vaiheessa selvät. Myös aikaisemmin on tapahtunut vastaavaa.

Ehkä kuulostaa että olen pettynyt ja sen takia kerron tästä tapahtuneesta. Kyllä, pettynyt siinä mielessä att hän on vahva pyöräilijä ja on voittonsa ansainnut ja voi myös voittaa ilman apuajajia. On epäreilu tunne muita pyöräilijötä kohtaan naisten luokassa. Jos hän näyttää että voi voittaa ilman apukuskeja seuraavat kaksi etappia niin hän saa arvostukseni takaisin minulta. Toivottavasti näin tulee käymään.